Mitä on montessoripedagogiikka?

Montessoripedagogiikka on maantieteellisesti laajimmin levinnyt kasvatusmenetelmä. Yhteistä kaikille montessorikouluille on lapsen omatoimisuuteen perustuva ohjaus ja aikuisen tasavertainen asenne lapseen. Montessorimenetelmän yksi keskeisimmistä kasvatustavoitteista on lapsen itsenäistymiskehityksen tukeminen. Jokainen tarvitsee apua oppiakseen, mutta varsinaisessa oppimistilanteessa lapselle annetaan mahdollisuus kokeilla ja selvitä itse. Onhan kaikki tarpeeton apu vain este lapsen edistymiselle. Montessorikoulujen kansainvälinen tunnuslause on: ”Auta minua tekemään itse”

Pedagogiikan kulmakivet

Montessoripedagogiikka perustuu siihen, että lapsen luontaista kehitystä tuetaan kokonaisuutena. Montessorin mukaan jokaisella lapsella on herkkyyskaudet, joiden aikana hänen on erityisen helppo omaksua kehityskauteen liittyviä taitoja ja asioita.

Herkkyyskaudet

Lapsen kehitykseen liittyy jaksoja, jolloin hän on erityisen herkkä tietyille asioille ympäristössään. Näiden kuuteen ensimmäiseen ikävuoteen ajoittuvien herkkyyskausien aikana lapsi kaipaa tekemistä, jonka avulla hän oppii kieltä ja kehonhallintaa sekä kehittämään ajatteluaan niin, että kykenee hahmottamaan ja ymmärtämään ympäröivää maailmaa. Nämä herkkyyskaudet kestävät vain rajallisen ajan ja hiipuvat noin kuusivuotiaana. Herkkyyskaudet luovat aikataulun lapsen luontaiselle kehitykselle. Montessorimenetelmässä painotetaankin erityisen paljon kunkin lapsen yksilöllistä kehitystahtia kuuden ensimmäisen ikävuoden aikana.

Aikuinen ei pysty suoraan vaikuttamaan herkkyyskausiin, mutta voi auttaa lasta järjestämällä lapselle ympäristön, jossa lapsi voi suuntautua vallitsevasta herkkyydestään eli, tehdä tehtäviä ja oppia asioita, joista hän on luonnostaan kiinnostunut

Vastaanottavainen mieli

Samalla kun herkkyyskaudet ohjaavat lapsen kehitystä, lapsi saa jatkuvasti vaikutteita ympäristöstään. Montessori huomasi, että lapsi ottaa vastaan vaikutteita eri tavoin kuin aikuinen ja antoi lapsen mielenlaadulle oman nimen: vastaanottavainen mieli (absorbent mind). Vastaanottavainen mieli toimii kolme ensimmäistä ikävuotta tiedostamattomasti keräten kaiken ympäristöstään mitään valikoimatta tai erityisesti haluamatta. Vasta vähitellen lapsen kokemukset jäsentyvät loogisesti. Montessoriympäristö ja selkeä välineistö ovat apuna tässä prosessissa.

Valmisteltu ympäristö

Casa dei Bambinissa, Rooman San Lorenzon slummikorttelin Lastentalossa, syntyivät ne montessoriympäristön ulkoiset puitteet, joita noudatetaan edelleen. Montessori halusi antaa lapselle mahdollisimman luonnollisen työympäristön. Kaiken tuli vastata lapsen ikää, kokoa ja kehitysvaihetta. Hän piti tärkeänä ulkoistenkin esteiden poistamista kehityksen tieltä.

Kaikissa Lastentalon lapsissa tapahtui sama kehitys, mielenkiinnon kerran herättyä alkoi heidän sisäinen itsekurinsa ja terve itseluottamuksensa kasvaa ja taito valita tarkoituksellisesti mielekästä tekemistä kehittyä. Montessori kutsui tätä prosessia normalisoitumiseksi. Sillä hän tarkoitti normaalia, luontaista olotilaa, joka saa kehittyä spontaanisti. Edellytyksenä tälle kehitykselle on, että ympäristö antaa siihen mahdollisuuden.

Valmisteltu oppimisympäristö on montessorimaailman tunnusmerkki ja perusjalka, joka koostuu fyysisistä ominaispiirteistä sekä ilmapiiristä. Valmisteltu ympäristö on rauhaisa ja hyvin järjestelty kodinomainen paikka, jossa lapsi saa rauhassa keskittyä ja toteuttaa itseään. Montessoriympäristö on suunniteltu tukemaan lapsen itsenäistymistä, liikkeen ja liikkumisen kontrollia, keskittymistä sekä sosiaalisuutta. Valmisteltu oppimisympäristö antaa puitteet lapsen vastaanottavaisen mielen työstettäväksi. Valmisteltu ympäristö on paikka, joka vastaa lapsen fyysisiin, psyykkisiin, emotionaalisiin, sosiaalisiin sekä älyllisiin tarpeisiin.

Kehityskaudet

Montessorin mukaan lapsen elämä jakautuu neljään noin kuusi vuotta kestävään kehityskauteen: 0–6; 6–12; 12–18; 18–24 v. Kullakin kehityskaudella on oma erityisluonteensa lapsen kehityksessä. Kaiken oppimisen lähtökohta on lapsen oma tiedonhalu ja aloitteellisuus. Lapset ovat innokkaita oppimaan voidessaan itse valita etenemisnopeuden ja tehtävät oman mielenkiintonsa mukaan.

Montessoripedagogiikka eri ikäryhmissä

Montessoriympäristöt jakautuvat kehityskausien mukaan. Suurin osa Suomen montessoritoiminnasta painottuu tällä hetkellä 3-6 -vuotiaiden varhaiskasvatukseen. Suomessa toimii muutamia alle kolme vuotiaille suunnattuja pienten yhteisöjä sekä perusopetusta luokilla 1-6.

0-3-vuotiaat

Alle 3-vuotiaille tarkoitettuja montessoriympäristöjä kutsutaan pienten yhteistöiksi. Pienten yhteisöissä ympäristön osa-alueet ovat motoriikkaharjoitukset, kieli ja arkipuuhat. Työn tekeminen on tärkeämpää kuin työn tulos. Itsenäisyyden, oma-aloitteisuuden ja hyvän itsetunnon kehityksen tukeminen ovat erityisen tärkeitä pienille lapsille.

3-6-vuotiaat

3-6 -vuotiaiden ympäristöjä toimii Suomessa niin koko- kuin osapäiväisesti sekä kerhomuotoisena, niin kunnallisissa kuin yksityisissä päiväkodeissa.

Montessoriryhmä koostumus pyritään pitämään sellaisena, että siinä on tasapuolisesti 3-, 4-, 5- ja 6-vuotiaita tyttöjä ja poikia. Järjestely perustuu Montessorin huomioon, että eri-ikäiset lapset voivat antaa toisilleen paljon. Vanhemmista lapsista otetaan mallia ja nuorempia autetaan.

3-6 -vuotiaiden ympäristön montessorivälineistö jaetaan käytännön elämän töihin, aistivälineisiin, äidinkielen, matematiikan sekä kulttuurin alueen välineisiin.

6-12-vuotiaat

Peruskoulussa montessoripegagogiikan tunnusmerkkejä ovat yhdysluokat, opiskelukokonaisuudet erilaisten aineiden tuntien sijasta, pitkät yhtäjaksoiset työskentelyajat koulujärjestelmän sallimissa puitteissa, oppilaan yksilöllinen etenemistahti ja oppilaan omista kinnostuksen kohteista lähtevät opiskeluprojektit. Montessoripedagogiikka kannustaa oppilasta oma-aloitteisuuteen, itsenäisyyteen, toiminnallisuuteen, sosiaaliseen vuorovaikutukseen ja tutkivaan opiskelutapaan. Peruskoulun opetussuunnitelma vuodelta 2016 sisältää hyvin paljon montessoripedagogiikasta tuttuja aineksia.

Alakouluikäisen lapsen tärkeimmät herkkyyskaudet:

  • Mielikuvitus:

Lapsen mielikuvitus herää ja sen mukana hänen kiinnostuksena luonnontieteisiin, historiaan, sekä maailmankaikkeuteen.

  • Rationaalinen ajattelu:

6-vuotiaana lapsi saavuttaa rationaalisen ajattelun kehitystason, joka kestää noin 12-vuotiaaksi. Tässä vaiheessa lapset eivät enää opi pääasiassa matkimalla, vaan abstraktin ajattelun voimalla.

  • Ryhmätyö:

Lasten sosiaaliset taidot kehittyvät ja he ovat entistä kiinnostuneempia toimimaan ryhmässä. Alakoulun opettaja esitteleekin usein uudet asiat pienelle oppilasryhmälle huomioiden lasten tarpeet, sekä heidän kykynsä loogiseen ajatteluun ja mielikuvituksen käyttöön. Esittelyissä hyödynnetään montessorivälineiden lisäksi tarinoita, kuvia, sekä käytännön kokeita ja oppilaille esitetään uteliaisuutta herättäviä jatkokysymyksiä. Lapsille ei kerrota tyhjentävästi kaikkea asiasta, vaan heidän mielenkiintonsa herätetään tutkimaan asiaa itse pidemmälle ja syventämään siten tietämystään.

  • Valmius ”suuriin töihin”:

Lapset ovat kinnostuneempia oppimaan kaiken maailmasta ja heidän oman paikkansa siinä. Lapsella on loputon kyky omaksua asioita omasta kulttuuristaan. Tässä iässä lapsia kiehtovat usein ”suuret työt” esim. laskeminen miljoonilla tai rytmikorttien taputtaminen kaikki kerralla. Lapsen haluavat haastaa itseään.

  • Moraalin kehitys:

Lapsia kiinnostaa nyt myös moraali ja oikeudenmukaisuus. Heille on tärkeää, että kaikkia kohdellaan johdonmukaisesti ja samalla tavalla.

12–18-vuotiaat

Maria Montessori ei käsitellyt yhtä paljon tätä ajanjaksoa ja sen sisältämää koulutusta kirjoituksissaan kuin varhaiskasvatus- ja alakouluikäisten koulutusta. Hän piti tätä ikävaihetta sellaisena, jossa nuoren kokemat kehon ja hormonitoiminnan muutokset haittaavat akateemista opiskelua. Erityisesti 13-15 vuotiaille sopisivat siis parhaiten käytännön läheiset ja todelliseen maailmaan vaikuttavat työt, joissa he voivat tuntea itsensä aidosti tarpeellisiksi ja löytää omat todelliset kiinnostuksen kohteensa (Erdkinder). Maria Montessorin mukaan, tämä voitiin parhaiten toteuttaa niin sanotuissa maatilakouluissa, joissa oppilaat työskentelevät maatilan töissä. Montessoripedagogiikka antaa nuorille yläkoulussa mahdollisuuden keskittyä itse valittuihin projekteihin, joka lisää tunnetta elämän hallinnasta. Valinnan mahdollisuus on montessorimenetelmässä olennaista. Se vaikuttaa tutkimusten mukaan merkittävästi opiskelumotivaatioon. Nuorten aivot ovat vielä kehittymisvaiheessa. Kyky ajatella pitkällä tähtäimellä ja ymmärtää toiminnan seurauksia ei ole vielä täysin kehittynyt. Montessoripedagogiikka vastaa näihin haasteisiin nuorten tarpeisiin valmistellulla ympäristöllä. Yläkoulu- ja lukioikäisten suunniteltujen montessoriympäristöjen yksi tärkeimpiä piirteitä on kannustaa nuoria aikuismaiseen työskentelyyn. Työn tulisi olla oppilaille merkityksellistä, sekä fyysisesti että älyllisesti haastavaa, ympäröivän yhteiskunnan arvostamaa ja taloudellisen korvauksen tuottavaa.

Montessori kotiympäristössä

Tutustu suomenkieliseen materiaaliin miten voit tukea lapsen itsenäistymistä kotiympäristössä osoitteessa: http://www.aidtolife.org/fi